Ennen oli meri, jossa uiminen oli nautinnollista vain, kun heittäytyi silmät kiinni vellovien maininkien vietäväksi ja keskittyi ajattelemaan värikkäiden pikkukalojen leikkiä matalikoissa. Nyt on kallio ja tie, jossa on autuaan määrätietoisesti eteneviä suoria, ja mutkia, joiden kertomuksia odottaa malttamattomana. Joskus öisin aallot lyövät kallioon ja tavoittelevat tien pientareita. Jos silloin virtapaikkoihin syntyvää pyörrettä katsoo liian kauan voi tuntea nilkoissaan syvyyden nykäisyn.
Avainsana: yö
Minä olen se
Minä olen se, joka on hän ja pysyy.
Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos.
En minä, mutta hän, josta kerron.
Hän on se, joka minä haluan olla tai
se joksi muututaan.
Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä
rakensin kaivon näköiseksesi. Minä,
joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä
lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja
ilmiliekit. Sinä olet kuva silmissäni.
Härkälintu ui ja me olemme se, joka on hän ja
pysyy. Yö tuo raukean aamun, koivut ja sen,
joka ei ole hän ja hymyilee. Sinä kirjoitat
runoa vierelläni ja nojaat selkäsi tyynyyn.
Minä voin nukahtaa. Härkälintu ui.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sidon yrteistä
Sidon yrteistä ja kesäyön
hennoista väreistä
seppeleen hiuksiini.
Kierrän sinun tulesi ympäri alasti
seitsemän kertaa
ja katson,
haluan nähdä.
Lähde on minulle syvä ja kirkas.
Maistun mintulle ja
rosmariinille ja tiedän:
Sinun silmäsi ovat
tulevaisuuteni kuva.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan
Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan ja oudolla äänellä laulavien lintujen yli minä rakastan sinua. Minä levitän kaipaukseni aamiaisleivälle ja kirjoitan sen näppärin sormin virallisiin viesteihin. Se pisaroi hikenä iholleni raskaita tavaroita kantaessani ja maistuu suklaalta ja vastapoimituilta mintunlehdiltä, kun nukahdan ajatellen sinua. Yöllä sen marjat kypsyvät tummiksi ja tuoksuviksi sinun aurinkosi valossa. Jos silloin olet hiljaa ja liikkumatta, voit tuntea hengitykseni ihollasi.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin
Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin? Voinko
välttää kliseet ja sanoa kauniita metaforia käyttäen,
että läsnäolosi tekisi tästä hetkestä täydellisen?
Minulle jää kahvinkeitin, telkkari ja rumia julisteita. Huoneeni
kaksi parisänkyä huutavat sinua. Kaksi sänkyä on kaipuuni
ruumiillistuma, kun illalla käyn niille nukkumaan yksinäni.
Mietin kummalla sängyllä ja millä puolella sinä nukkuisit ja
hetkeksi unohdan kaipuun, kunnes aamupalapöytään mennessäni
hovimestari kysyy, syönkö yksin.
Kaipuuni kuva on tuhansien kilometrien etäisyys, kahden
päivän hiljaisuus ja harmaa merkki Google Talkissa nimesi edessä.
Minulla on kaikki hyvin, mutta silti kaipaan luoksesi.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS