Avainsana: ulkopuolisuus

Minut naulattiin kiinni parkettiin. Älkää silti pelästykö, naulat eivät lävistäneet lihaani, tai niin ainakin luulen. Asentoni saattoi pikavilkaisulla vaikuttaa jopa leppoisalta. Tunsin jo elämää nähneen männyn hiotun pinnan selkääni vasten. Pielukseksi oli valittu tyylikäs koristetyyny. En tietystikään voinut sitä nähdä, tunnistin sen pyöreäksi pingottuneesta muodosta ja liukkaasta pinnasta, jossa karheat koristeompeleet tuntuivat kohoumina poskeani vasten, kun käänsi päätäni. Sen enempää en voinutkaan liikkua. Huohottaen ja irvistellen totesin, että naulojen irrottaminen tulisi olemaan työlästä. Tietenkin kysyin heti asiasta, mutta mitään tarkkaa ei osattu sanoa. Kierreltiin. Monien vieraalta kuulostavien sanojen seasta ymmärsin, että kuukausia. Kuukausia! Eihän kukaan normaali aikuinen voi elää lattiaan naulattuna määrättömiä aikoja. Voisitteko nyt heti irrottaa nämä naulat. Täytyyhän jollakulla teistä olla siihen joku konsti. Ammattitaitoa. Olohuoneen katto pitäisi maalata. Ainakin voisi yrittää puhdistaa ilmastointihormin ympärille kerääntyneen tumman hiukkasrenkaan. Minä en voi maata tässä nyt. Maailmassa on virheitä. Unohdamme toisemme. Näytäntökausi kuluu loppuun ja ruokalistat vaihtuvat. Irrottakaa nyt nämä helvetin naulat! Kirjoissa tytöt oppivat ymmärtämään sydäntään, kun hylätty kosija sairastuu yllättäen keuhkotautiin. Liikutan jalkojani hitaasti mutta rytmikkäästi. Yritän välttää liikeratojen ääripäitä ja naulakohtia. Näen kuitenkin jo ikkunan ja sen takana auringossa ja sateessa kohisevan puutarhan. Ensi kesänä istutan sinne liljoja.