Avainsana: poetiikka

Istun laiturilla

Istun laiturilla ilman paitaa
tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa.

Yritän päästä eroon itsestäni,
mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita.

Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit.
Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan.
Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen.

Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät,
että palan. Sinulle minä palan en hedelmille.
Jatka uimista. Minä soudan vierelläsi.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS

Carambola

Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi,
pamppu ja muutakin. Arvaa.

Pakollinen kokeileva osuus

        Ahmatova kohtaa Hellaakosken,
        Bryggerin, Leinon ja Leinon:

        Ei tuskailet. Valkoinen pilkota;
        kukkaset metsässä kaikki.
        Nyt musta puut löydä enintään
        tai ei unelmat loimuu – valkoinen.

Sulje kuoreen, nuole ja

                           (Luetaan monotonisesti)
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS

Minä olen aurinko: konttaan ja tavailen

Kävelin ennen kuin puhuin. Laulaa en osaa vieläkään. Olin ajatus, jota ei nähty tai kuultu. Olin elämäni ensimmäinen klisee. Katselen kirjasta kuvia. Olin kaunis lapsi. Nyt kuvat roikkuvat narulla ja odottavat ihailijaansa. Olen oman itseni näköinen menneisyys

Minä hukkaan konsonantit. Ostan hernekeittoa sadetakki päällä, vaikkei ulkona edes sada. Istun sohvallasi sadetakki päällä ja puhun hassusti. Sinä ääntelet kuin kissa. Olen allerginen, mutten äänelle. Minä urheilin ja riistin tulevaisuuden itseltäni. Lihoin ja huomasin olemattomuuteni. Yritin lukea, mutten ymmärtänyt. Minua väsytti. En rakastunut. En ollut kuin hiljaa. En jaksanut ihmetellä. Minua ei edes väsyttänyt. Valvoin yöt ja tuijotin ruutua, joka oli minulle kirkkaana vihainen. En ymmärtänyt.

Etsin täydellistä kuvaa ja minulle kerrotaan, ettei kuvia enää käytetä. Kaikki sanominen on nyt suoraa. Rikotaan perinteet eikä olla ennustettavia. Sanotaan, ettei ole ohjelmaa ja silti julistetaan, miten kaikki rajat rikotaan oikein. Olette ohjelmattomuudessanne jyrkempiä kuin kaikki ne, jotka ovat julistaneet tulemisensa. Minä tulen kanssasi joka ilta.

Mietin, miksei luonto puhu minulle niin kuin se muille puhuu. Miksen kuule heinien ääntä tuulessa? Miksen näe västäräkkiä rakentamassa pesää. Miksei kaikki tämä kiinnosta minua. Luonto on parhaimmillaan vitriinissä. Opin vähitellen pessimistiksi. Pessimistin elämä on hyvä. Odottaa, että saa yllättyä iloisesti, vaikkei oikeastaan odota eikä yllätykään. Ottaa vain vastaan. Hymähtää hiljaa tai huutaa, jos siltä tuntuu, miksi teitte niin.

Minä olen aurinko. Minuuteni on tai olen sinussa. Näet kuinka katoan ja ilmestyn. Minä näen kuinka vety loppuu ja aloitan kutistumiseni. Minusta tulee jättiläinen, punainen jättiläinen ja syön kaiken läheltäni. Nämä kuvat tekevät ajattelemisesta tuskaa. Nämä kuvat tuovat kliseen iholleni. Minä en halua satuttaa, mutten voi myöskään hallita itseäni. Tehtäväni on ennalta määrätty ja minä vain tottelen. En voi jättää tottelematta.

Joka aamu pohdin olemiseni merkityksen uudestaan. Minusta on kirjoitettu kirjoja, mutta en voi sille mitään, että näen itseni kauttasi. Ilman sinua ei ole minua.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS

Etsin rytmiä

Etsin rytmiä, jossa vereni virtaa
kaikkien aikojen kanssa.
Huomaamatta alan hengittää sen mukana
ja olen läsnä mutta kauniimmin.
Tuntemattomien ihmisten
           intohimo  valuu lävitseni.
Kasvan kiinni syvälle sitkeiden juurakoiden
ja kivenlohkareiden täyttämään multaan.

Sinä näet kuvia,
joissa yksinäinen muovituoli
seisoo vanhan lehmuksen juurella
ja me muutumme siksi pariksi,
jonka jalat liikkuvat
täsmälleen samaan tahtiin.

Sinun kuvasi, minun rytmini.
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS