Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Eilen olimme täynnä
malttamattomuutta ja riemua,
jolta voi kyllä kieltää sanat,
mutta silmiään
on mahdoton vartioida.
Sinusta kätkeminen
on turhaa ja aarre
lisääntyy jaettaessa.
Minä näen joskus
ympärillämme verhon,
jonka raoista
kukaan ei tohdi kurkkia.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani alkavat häipyä. Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Tänään minua vastaan käveli
joukko räikeästi pukeutuneita
kovaäänisiä ja
liian laihoja tyttöjä
sekä mies, jolla oli puku päällä mutta
joka oli unohtanut pestä kasvonsa.
Minä nielin kaikki heidän vaatimuksensa.
Illalla ympärilleni kasvoi
värikkäistä kankaista,
tauluista,
sanomalehdistä ja
auton renkaista rakennettu aita,
jonka läpi äänet eivät kuuluneet.
Sinä tulit istumaan viereeni –
se kestää mitä vaan, sanoit.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS