Lähettäkää minut Saimaalle. Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta. Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot. Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet, värittömäksi haalistuneet kumisaappaat ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini nuoruudessa näki Pariisin. Lähettäkää minut Saimaalle. Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia, kiellettyjä salaisuuksia. Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan ja uudestaan solmitaan auringon ja veden humalluttava, autuaaksi tekevä liitto. Unohtakaa minut sateeseen, jonka läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa. Lähettäkää minut Saimaalle. Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä. Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima ja kaikki sinisen sävyt. Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä. Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita, koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä aaltojen notkeassa syleilyssä. Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet osaksi veden ja yön ääniä. Lähettäkää minut Saimaalle.
Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Kategoria: Sarjat
VII
Kierähtelen, ilakoin,
pyörin itseni ympäri.
Etsin välähdystä, joka
kertoo kadonneesta aarteesta
auringon osuessa veteen
juuri oikeassa kulmassa.
Iltaisin makaan kalliolla
ja synnytän salaisuuksia.
Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sävyt III
Kun lopulta valo osuu sysitummaan (mutta silti vielä kirkkaaseen) aurinkoja onkin tuhat ja jokaisen pohjalla makaavan kiven yksilölliset muodot voi erottaa. Sellaista en osannut kuvitella.
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sävyt II
Joskus onni on niin puhdasta, että sen olemusta voi tarkastella
kuin taiteilija, joka nostaa juuri muovaamansa teoksen jalustalle
tutkiakseen sitä tinkimättömin ja kaiken näkevin silmin.
Pitkään ajattelin, että täydellisyys syntyy sääntöjen noudattamisesta
omintakeisella, kokonaan yksilöllisellä tavalla – muutoin onni on
kuin kirjoittaisi vanhoihin kaikkien tuntemiin lauluihin uudet sanat.
Kun nyt katson onneamme, sen kaikki kliseet ovat järisyttävän tosia.
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sävyt I
Eilen olimme täynnä
malttamattomuutta ja riemua,
jolta voi kyllä kieltää sanat,
mutta silmiään
on mahdoton vartioida.
Sinusta kätkeminen
on turhaa ja aarre
lisääntyy jaettaessa.
Minä näen joskus
ympärillämme verhon,
jonka raoista
kukaan ei tohdi kurkkia.
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS