Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi,
pamppu ja muutakin. Arvaa.
Pakollinen kokeileva osuus
Ahmatova kohtaa Hellaakosken,
Bryggerin, Leinon ja Leinon:
Ei tuskailet. Valkoinen pilkota;
kukkaset metsässä kaikki.
Nyt musta puut löydä enintään
tai ei unelmat loimuu – valkoinen.
Sulje kuoreen, nuole ja
(Luetaan monotonisesti)
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Kategoria: Kuunneltava
Sävyt II
Joskus onni on niin puhdasta, että sen olemusta voi tarkastella
kuin taiteilija, joka nostaa juuri muovaamansa teoksen jalustalle
tutkiakseen sitä tinkimättömin ja kaiken näkevin silmin.
Pitkään ajattelin, että täydellisyys syntyy sääntöjen noudattamisesta
omintakeisella, kokonaan yksilöllisellä tavalla – muutoin onni on
kuin kirjoittaisi vanhoihin kaikkien tuntemiin lauluihin uudet sanat.
Kun nyt katson onneamme, sen kaikki kliseet ovat järisyttävän tosia.
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sävyt I
Eilen olimme täynnä
malttamattomuutta ja riemua,
jolta voi kyllä kieltää sanat,
mutta silmiään
on mahdoton vartioida.
Sinusta kätkeminen
on turhaa ja aarre
lisääntyy jaettaessa.
Minä näen joskus
ympärillämme verhon,
jonka raoista
kukaan ei tohdi kurkkia.
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Kun ulkona myrskyää
Kun ulkona myrskyää ja ihmiset tappavat toisiaan,
voinko kirjoittaa runon? Minä kirjoitan runon.
Suljen ikkunan ja hymyilen, kun lepäät sylissäni.
Suljen television. Laukaukset eivät kuulu tänne.
Voinko kirjoittaa rakkaudesta? Kirjoitan rakkaudesta,
sinusta ja itsestäni. Lähden kävelylle. Ostan lehden ja
katselen niiden putoavan. Sinä uit. Minä kirjoitan ja kuulen.
Minä rakastan. Keitän sinulle teetä ja tiskaan.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Gerdruta
Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä
olemme maailman ainoat ihmiset
ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa.
Minä syötän sinulle mansikoita,
joissa maistuvat maan salaisuudet
ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe.
Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie
johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS