Alkumme olivat sanat.
Luontomme kirjoitettuna paljaaksi.
Sanat etsivät ihoa.
Lauseet kietoutuivat toisiinsa.
Viimeinen ja kaiken alku
on yksi sana: tahdon.
Tekijä: Kaisu
Aamulla ihmettelimme
Aamulla ihmettelimme rakkauden olemusta
ja liian makeaa teetä.
Olin näet tottunut käyttämään voimaa,
mutta uusi hunajapullo valutti lempeää kultaansa
paksuna, notkeasti juoksevana norona – melkein pyytämättä.
Kaikki oli yllättävän vaivatonta.
Kun lepäämme sylikkäin
Kun lepäämme sylikkäin,
lakkaamme olemasta lähde.
Taivaasta sataa mannaa ja hunajaa,
ja rukouksemme on kuin
toisiinsa kietoutuneiden puiden oksat,
joiden uurteisesta pinnasta ei heti erota,
että kahdesta on tullut yksi.
Katson sinuun kuin peiliin
Katson sinuun kuin peiliin.
Kitisten ja naksahdellen rankani oikenee.
(Tämän ymmärtääkseen on tiedettävä:
minulla oli tapana painua huomaamatta kasaan,
mutta puhuin silti kovemmalla äänellä kuin monet niistä,
jotka vaivattomasti kantoivat itseään ja joiden liikkeissä
oli pehmeyttä ja minulle selittämätöntä helppouden tuntua.)
Olet lempeä ja tosi. Minä hengitän ja kuuntelen.
Jos käännän pääni vinoon, huomaan sen heti.
Fuusio
