Pidämme Kaisun kanssa molemmat kirjoittamisesta. Aika pian ensimmäisten treffien jälkeen jaoimme salaisuuden. Olimme molemmat kirjoittaneet nuorena runoja.
Tongimme toistemme arkistot. Emme tain
neet montaakaan kyyneltä vuodattaa, mutta nauruun rävähdimme tuon tuostakin. Vakavuus, taiteellisuus ja oman itsensä näkeminen nuorena ja herkkänä huvittivat. Samalla ymmärsimme, että olimme kuitenkin olleet tosissamme. Syntyi ajatus: ”Entä jos kirjoittaisimme yhdessä runoja? Entä jos jakaisimme onnemme toisillekin ja julkaisisimme niitä?” Siitä sai alkunsa tämä blogi Kipinä ja ruoste kjr.fi. Elimme huumassa ja tunnustimme rakkautemme monen monessa runossa, kuten selaamalla Rakkausruno-kategoriaa voi huomata.
On kaunista huomata, miten enimmäkseen rakkausrunoihin keskittynyt blogi voi taipua rakkausrunoista niissä kuvatun rakkauden hedelmään. Elämä näyttäytyy kokonaisena ja juuri sellaisena kuin se on. Huuma on yhä tallella. Sen luonto on nyt vain toinen ja silti sama. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mikä on blogin seuraava vaihe ja yhtä mielelläni elän vauvaelämää ilman kiirettä minnekään.
Tässä Rikun runo Ääriviivat vuodelta 2011.
Piirrän ääriviivat.
Piirrän, minkä aion ottaa.
Kirjoitan runon ihollesi.Otan kuvan, kynän ja ääriviivat.
Puhallan lämpimiksi.
Otan sinut syliini ja kuiskaan.Piirrän ääriviivat uudestaan.
Käden, jalan, korvan ja sen nipukan,
toisen korvan, huulet ja kaiken,
mitä niiden ympärillä on.
Samana vuonna Kaisu kirjoitti runon Tahdon, joka julkaistiin hääpäivänämme.
Alkumme olivat sanat.
Luontomme kirjoitettuna paljaaksi.Sanat etsivät ihoa.
Lauseet kietoutuivat toisiinsa.Viimeinen ja kaiken alku
on yksi sana: tahdon.