Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Teemme hidasta matkaa
tähden syttymisen hetkeen.
Aina, kun Joosefin jalka tarttuu
kivenmurikkaan kuoppaisella tiellä
tai Marian katseessa viipyvät
toivo ja huoli,
me aistimme sen.
Me tiedämme,
mitä tarkoittaa odotus.
Tänä vuonna enkelit laulavat
meidän kaupunkimme yllä ja
ymmärrämme syvemmin ja
kirkkaammin kuin koskaan,
miten suuri armo
voi kätkeytyä pieneen elämään.
Makea, kihara, naurava, mukava,
suu, hiukset, silmät ja yöt,
ukko ja muori, lämmin syli ja tuhina.
Tänä jouluna ja kaikkina tulevina
minä kuulen sinut, näen ja haistan.
Tähti on luonamme. Rakkaus, kuusi
sinappi, huulet, hymy, silmät ja yöt.
Joulumme yllä on rakkauden tähti. Sen valossa näemme, että kynttilä, mieltä nostattava sävel, mantelin tuoksu ovat kehys ikuiselle kuvalle. Kuvassa suuret ja viisaat vaikenevat. Lapsi nukkuu. Ymmärrämme: rakkautemme on heijastus siitä rakkaudesta, joka kerran syntyi maailmaan. Tähti, tähtemme.
